sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kohti Juhannusta!

Heei taas! (-:

Ei taaskaan mitään uutta tiedossa :-(. Oon nyt melko luottavaisesti, mutta kuitenkin huolissani niitä perhetietoja oottelemassa, mutten usko niiden tulevan kuin vasta lähempänä elokuuta. Tiedossa on siis monia piinaavia hetkiä kesällä mökillä ja varmasti satoja ellei jopa tuhansia s-postin päivityksiä. Oisin tottakai toivonut, että se tieto ois tullut ees Juhannukseen mennessä, koska silloin on tulossa monia uteliaita vieraita, eikä mulla silloin tule todennäköisesti olemaan muuta kerrottavaa, kuin pitkä lista osavaltioita. Eikä ne oikeestaan vielä kerro yhtään mitään. Ok, tottakai ois mahdollista jollain tasolla, että ne tulis ennen Juhannusta mut hei come on, AFS:llä on vielä vaikka kuinka monta nuorta ilman mitään tietoja, ja mä yritän näiden allergioideni kanssa sitten pysyä tässä joukossa mukana. OKEI, en taaskaan anna pessimismin vallata itteeni ja elättelen tottakai kuitenkin aina uudella ja taas uudella sähköpostin päivityksellä toiveita siitä, että nyt se AFS:n viesti saapuis sinne postilaatikkoon. Hehee, mut kyl se ihan varmasti someday sinne tulee :-)! Ainiin, täytyy kyllä vielä kertoa yks masentava juttu. Huomasin yhdesä AFS:n lähettämästä paperista (jota en ollut näköjään kunnolla lukenut), että jos sen perhetiedon saa vasta ihan heinä-elokuun vaihteessa tai myöhemmin, niin lähtö siirtyy, ja ne uudet päivät onkin sitten joko 24.8 ja 7.9 (?)... Hei kui sad, oon just riemuinnu sitä, kuinka pääsen sinne oikeesti ajoissa ja sit saankin tietää tollaisen jutun, ja on hyvinkin mahdollista, että toinen noista päivistä osuu mun kohdalle. Silloinhan en varmaan ehtisi sinne koulun alkuun mennessä ja missaisin sen koulun alotuksen yms. 

Hehee nyt sitten vähän iloisempiin juttuihin. Täytin tosiaan viisumihakemuksen netistä ja kävin sitä varten myös valokuvassa (JEE, se kuva onnistu paljon paremmin ku passikuva, TOSIN oon aika murhaavan näkönen... No eipähän saanut hymyillä :-DD). Mä tykkäsin siitä hommasta, koska rakastan tollasta kyselyjen yms. lomakkeiden täyttämistä muutenkin. Tuli siinä muutenki vähän naureskeltua niille kysymyksille, esim "Oletko terroristi" tai "Harkitsetko ihmiskauppaa USA:ssa"... Että sellasta. Mutta joo, ei siihen kulunut aikaa kuin sellaset hiukan alta 30min ja ei tosiaan ollu mikään paha homma!

Nyt sit vielä yks aivan off topic aihe. Eli kuten taisin jo ohimennen mainita olin eilen Jukolan Viestissä (taino oikeestaan Valio-Jukolassa) ihan vapaaehtosena töissä. Se oli oikeesti tosi mukavaa, ja ei mua haitannut se palkattomuus, kun se oli oikeesti vaan se muutama tunti. Saatiin kuitenkin ilmaset safkat sieltä, sit kahvia ja pullaa, jukola-paita ja -huivi sekä ilmanen bussilippu. Mun työvuoro oli 17-01, joka oli ihan mahtavaa, koska siellä oli ihan mahtava tunnelma silloin yöaikaan! Mun homma oli olla jakelija kahvilassa, eli kysyin asiakkailta mitä he halusivat ja annoin heille sitten tuotteet ja ohjasin kassalle. Tuli samalla myös harjoteltua yksinkertasta englantia ja ruotisia, kun oli kuitenkin yllättävän paljon ulkomaalaisia (ja erityisesti pohjoismaalaisia) siellä kilpailemassa. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä siinä töitä tehdessä alko arvostaa niitä ihmisiä, jotka tekee tota seisomistyötä ihan vakituisesti, koska mulla alko olee siinä puolen yön paikkeilla niin tavattoman kipeät jalat, ettei mitään rajaa. Ainoa hetki kun sai istua, olikin silloin, kun kävi vessassa. Mutta siis ihan loppujen lopuksi ajateltuna tekisin tuon saman heti uudestaan! Oli mukavaa olla tekemisissä ihmisten kanssa ja vieläpä siinä ilmapiirissä ;-). Näin myös sitten just just naisten venlojen viestin maaliintulon ihan muutaman metrin päässä maalista sekä sitten sen varsinaisen Jukolan viestin lähdön. Että jeejee (-:! Lopussa vielä muutama kuva eilisestä. Yritin saada kuvattua sitä ihan mahdotonta lähes 70 000 ihmisen väkijoukkoa, mutta ei se noissa kuvissa näytä yhtään niin mahdottomalta, kuin ihan paikan päällä. Ja saatiin tosiaan tuolle edellä mainitulle ihmismassalle myös tarjota tuotteitamme kahvilassa, että kyllä kiirettä piti ihan yhteen asti.

Tän verran oli porukkaa Venlojen viestin
maaliintulon yhteydessä

Tossa näkyy jotenkin voittajajoukkueen
maaliintulo ja päästiin tosiaan
mediateltalle seuraamaan maaliintuloa eli
siksi nuo kuvaajat tuossa edessä :-)

Illalla oli sen verran porukkaa
lähtöä seuraamassa, että parhaiten
sen lähdön sitten tosta ruudusta näki!

Tässä näkyy sitten jotenki tuolla kaukana
(lippujen edessä)toi valtava miesrivistö,
joka oli juoksuun lähdössä!

Hyvää Juhannusta kaikille! 
Katri

PS. Nyt kesän aikana harvenee huomattavasti näiden postauksien tulo, kun mökillä alan aika paljon aikaani viettelemään. Lupaan kuitenkin postata hetipian kun jotai tärkeetä tulee tietoon ;-)
Ja vielä anteeks tää hirvee masentunut postaus, seuraavan kerran yritän pysyä iha optimistisin mielin :-DD

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ohikiitävää

Hoi taas!

Mökkeilyt on nyt mökkeilty ja nyt kirjoittelenkin taas tekstiä täältä Helsingin hulinasta. Vähän kyllä surettaa, että tuolla on niin huono sää, eilen päivällä vielä lupailtiin että täällä ois +20°C ja aurinkoista, hyvä auringonottokeli. Nooh, lämpömittari näyttikin +16 ja tummat pilvet verhosi taivasta - ei hyvä, onhan jo melkein kesäkuun puoliväli! Ehkä tuo sää olikin onni onnettomuudessa - sain bongattua hyvät ja kivat kävelykengät ja äidille lahjan, tietty sain myös aamulla ilman huonoa omaatuntoa nukkua puolille päivin asti ;-). 

Nojuu, otsikko "Ohikiitävää" tuli ehkä siitä mieleen kun oon näin yömyöhällä youtubesta James Bluntia ja Juha Tapiota kuunnellut. No tottakai perimmäisenä ajatukseni oli se, mistä toi tämän blogin sivussa oleva laskurikin muistutti - lähtöön on enää alle kaks kuukautta! Tuo kuukausi ja 29 päivää tulee varmaan kulumaan yhdessä hujauksessa. Tosin ootan tota lähtöä jo ihan super innolla! Itse ohitin tuon panikointivaiheen jo jokin aika sitten koulun ohessa, ja nyt on vaan hirmu odottava fiilis, ei malttais pysytellä Suomessa... Don't get me wrong, tottakai on mahtavaa olla täällä vielä perheen ja kavereiden kanssa, mutta kun se tuleva kuitenkin on jotain niin uutta ja ihmeellistä, niin odottaahan sitä kuin kuuta nousevaa! Nojoo, mitään ihmeellistä ei tosiaan vieläkään ole tiedossa, ja mulla on vähän sellanen tutina, ettei lähiaikoina mitään tietoja tulekaan. Mulla kun on aika monia allergioita (kananmuna, pähkinät jne.), niin ne hidastavat prosessia aika tavalla. Kaveri myös kertoi tänään, että hänen kaverinsa ei ollenkaan allergioidensa (keliakia ja pähkinäallergia) saanut perhettä, vaan sai elokuun alussa ilmoituksen siitä, että rahat palautetaan takaisin, kun ei perhettä ollenkaan löytynyt. Toi pelästytti mut oikeesti todella. Se ois kauheeta. Siis ihan kauheeta. Mä oon haaveillut tästä nyt jo niin pitkään, että tommoset uutiset murtais mut ihan täysin. Noh, mä en halua ees kuvitella tollasta vaan yritän pysyä hyvillä mielin, kyllä mä sen perheen aion saada! :-)

Ajattelin tähän väliin myös kertoo kaikkee perustietoo tästä mun prosessista. Eli olin aika pienestä pitäen kauhistellut ajatustakin vaihtarivuodesta. Mulla on kai kaks serkkua ollut vaihdossa, ja kummallakaan ei oo ollut kummoinen tuuri, vaihtoivat kai molemmat perhettä. Tosin kumpikaan ei ollut Jenkeissä, vaan olivat Ranskassa muistaakseni molemmat. No kasi- ja ysiluokan välisenä keväänä kaverit alkoivat sitten suunnitella kielimatkaa ja kaikki muut tietysti saivat luvan paitsi minä. Äiti sanoikin, että lähde nyt vaikka vaihtoon, mutta ei me mitään kielimatkoja sulle makseta. No sitten toi ajatus alko pyörii mun päässä ja tunkin loppujen lopuksi aika hyvältä. Olin sitten ysiluokan syksyllä jo varma tosta päätöksestä ja hakuprosessi sai alkaa! No seuraava vaihe olikin se, että piti miettiä hyvä järjestö. EF ja STS oli ehdoton ei ja hetken netissä tutkailtuani päädyin AFS:ään. Tärkein pointti oli se, ettei järjestö maksa perheille (eli he tekevät tätä ihan hyvää hyvyyttään, eivätkä rahan takia) ja järjestö on tosiaan muutenkin ihan vapaaehtoinen! Tän jälkeen alko ihan järjetön papereiden täyttäminen. Ihan tosissani mä aloin täyttää niitä vuodenvaihteen jälkeen ja palautin syyskuussa (ok, osa oli varmaan ihan mun omaa laiskuuttani). Lomakkeiden palauttamisen jälkeen vuorossa oli haastattelu, joka oli ihan perus. Siinä kysyttiin sellasia aivan helppoja ja tavallisia kysymyksiä, ja se sujuikin ihan mallikkaasti. Tämän jälkeen seuraava etappi olikin se, kun sain vahvistuksen siitä, että mä sain sen paikan jenkkeihinlähtijöiden joukosta. Tän jälkeen tuli aina vähitellen lisää infoa ja seuraava suuri juttu oli SLEP-testi (secondary level english proficiency). Toi on ymmärtääkseni pakollinen kaikille jenkkeihin tulijoille ja määrittää suurinpiirtein kielitaidon tason. Testi oli mulla joskus muistaakseni joulukuun ekoilla viikoilla. Se oli kyllä suoraan sanottuna ihan naurettavan helppo. Yks tehtävä oli esimerkiksi sellainen, että oli kuva lapsesta, joka istui liukumäessä. Sitten siinä oli neljä lausetta (englanniksi tottakai), "lapsi on keinussa", "lapsi itkee", "lapsi lukee kirjaa" ja "lapsi on liukumäessä" ja niistä piti valita oikea vaihtoehto. Lopussa oli sitten kuitenkin muistaakseni yksi hiukan haastavampi tehtävä. Pian tulikin tieto myös siitä, että sekin oli läpäisty ja lähtöni oli siis varmistettu. Nyt ihan loppumetreillä oli joku sellanen lähtöseminaari, jossa kerrottiin ihan yleisesti kaikkee tulevasta vuodesta ja sen jälkeen vielä oli ihka ensimmäinen orientaatioleiri ihan tossa toukokuun alussa. Ne oli kummatki tosi jees, ja oli kiva tavata muita vaihtareita, jotka oikeesti ymmärtää ihan täysin sen miltä susta tuntuu. Kummassakin painotettiin sitä kuuluisaa sopeutumiskäyrää ja se on kyllä nyt tosiaan ihan opiskeltu ulkoa. Noh nyt oon tosiaan tässä odotteluvaiheessa ilman mitään tietoa tulevasta! Mutta kyllä se tieto vielä tulee joku päivä ;-). Eikös sitä sanota että se tulee silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa.

Nojuu nojuu eikai mulla tänään enää mitään ihmeempiä oo mielessä. Huomenna (tai no tänään kai se nyt jo on) pitäis mennä ostaa ne tänään bongatut kengät ja sitten pitäisi mennä jonnekkin Vantaalle Sotungin lukiolle tms hakemaan jotain toimitsijatarvikkeita, kun ollaan äidin kanssa viikonlopuksi lupauduttu pariksi tunniksi Jukolan viestin yhteyteen  vapaaehtoisiksi :-)! 
Tuli muuten myös sellasta mieleen, että pitäis varmaan joskus mennä Helsinki-Vantaalle kokeilemaan Starbucksia, kun se on kerran Suomeen nyt saapunut. Joo tottahan toki niitä kahveja saa siellä jenkeissä juoda pilvin pimein, mutta hei, pitäähän sitä nyt kokeilla! (-; Tähän loppuun laitoinkin pari kuvaa noista ihanista starbucks-kahveista, kun ihan pääsin haaveilemaan :-)!



Kauniita unia, herkkukahvien kuvia!
Katri

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kakun tekoa ja rentoutumista

Hei taas! :-)

Tää päivä on mennyt aikalailla lepäillessä, mutta kuitenkin kaikenlaista pientä tehdessä puolikuntoisena. Kävin ostaa kauppatorilta mansikoita, koska olin päättänyt lukion ensimmäisen vuoden loppumisen kunniaks tehdä prinsessakakun, ja päätinkin laittaa sisälle suklaakreemiä ja tuoreita mansikoita. Kakusta tuli pitkän uurastukseen jälkeen hyvä, ei ehkä kuitenkaan esteettisesti ihan kärkiluokkaa :-DD... Alla onkin muutama kuva tällä kertaa valkoisesta, sokerimassalla kuorrutetusta prinsessakakusta. Tosin huomasin, että kakkua (varsinkin sitä sisusta) on hirveen vaikee kuvata, tai ainakaan se ei näytä yhtään niin hyvältä, kuin se ihan oikeesti näyttää : DD





Tänään oon kyl ajatellu vähän kaikenlaista tähän vaihtarijuttuun liittyen. Oon murehtinut - ehkä turhiakin -, mutta myös tietysti haaveillut. Suurimpiin huolenaiheisiin ehkä liittyy pelko siitä, että minne mut ylipäätään sijoitetaan. Toinen pelko koskee kavereita, entä jos oon liian erilainen tai liikun aluksi väärissä porukoissa. Myös ensimmäinen koulupäivä hirvittää, entä jos eksyn siellä koulussa, enkä löydä oikeeseen luokkaan. Tietysti "klassikkokysymyskin" seikkailee mielessä, minne mä istun ruokalassa?! Noh, yritän kuitenkin lohduttautua sillä, että asioilla on oikeesti tapana järjestyä! Tulinhan mä aivan uuteen ja tuikituntemattomaan lukioonkin, ilman ketään tuttua, mutta nyt mulla on jo ihan mahtavia ja ihania ystäviä! Tiedän myös että tästä vaihtarijutusta on varmasti tulossa yks elämäni merkittävimmistä ja ikimuistoisimmista tapahtumista IKINÄ. Oonkin sitten näihin mun huolenaiheisiin liittyen kuullu, että oikeesti pitää vaan olla tosi hymyileväinen, puhelias ja avoin. Näillä neuvoilla pitäis selvitä ;-).

Tänään oli myös tarkotus alottaa täyttää sitä jotain viisumipaperii netissä, mutta se loppu jo ihan alkuunsa, ku tajusin ettei mulla oo sitä kuvaa. Harmittaa tietty että menin pulittaa just 20e epäonnistuneista passikuvista ja nyt pitää sitten tietty vielä mennä ottamaan viisumia varten uudet kuvat... Nojoo ehkä ne onnistuu paremmin ku ne passikuvat :-DD! Hmm.. nojoo eikai tässä sitten muuta ihmeellistä, perhetietoja innolla ootellessa. Oonki kattellu facebookissa tuolla vaihtarit 2012-2013 -yhteisössä, että tulee päivä päivältä enemmän noita perhetietoja näköjään, että toivottavasti se munkin iha lähipäivinä s-postiin saapuisi! (En toki päivitä sitä s-postia 20min välein : DD...)

Joo no huomenna tosiaan sitten matka suuntaa kohti mökkiä, jossa rentoudun sunnuntaihin asti ja luultavasti seuraava postaus siirtyykin sinne...

Nauttikaa kesästä!
Katri

PS. Taisin mainita viime postauksessa jotain siitä, että kysymyksiä saa mielellään esittää. Tottakai niitä otan erittäin mielelläni vastaan (ja jos tulee paljonkin niin voin jossain erillisessä postauksessa niihin vastailla) mutta siis laittakaa toki ihmeessä myös ihan kommenttejakin tulemaan! ;-)


64 päivää, 13 tuntia, 39 minuuttia ja 35 sekuntia






maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen postaus

Moikka!

Nyt siis alkoi vihdoinkin mun kauan haaveiltu vaihtariblogi. Voisin tässä ihan aluksi siis kertoa että olen 16-vuotias helsinkiläistyttö ja syksyllä matkustamassa vuodeksi jenkkeihin vaihtariksi AFS:n kautta. Suomessa harrastan partiota ja satunnaisesti lenkkeilyä sekä kuntosaleilua. Lukiossa oon Helsingin Normaalilyseossa.

Nyt on sitten kauan odotettu kesäloma alkanut. Jotenkin vielä hirveen sellanen tyhjä olo, ku lukio on puristanut musta kaikki mehut ja vienyt kaiken vapaa-ajan ja nyt ei sitten muuta olekkaan ku vapaa-aikaa. No, enköhän saa ajan kuitenkin kulumaan ihan rattoisasti :-)! Tänään tuli postissa AFS:ltä vähän tietoja jostain viisumihausta ja samassa tuli tieto siitä, että lennän NYC:iin 9.8! Mitään tarkempaa en sitten tosiaan vielä tiedäkään, mutta siinä samaisessa paperissa oli lista niistä osavaltioista, joista johonkin oon sitten menossa, kun lennän sinne NYC:iin. Eli ne osavaltiot ois: Alabama, Connecticut, Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Kentucky, Maine, Maryland, Massachusetts, Mississippi, New Hampshire, New Yersey, New York, North Carolina, Ohio, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, Tennessee, Virginia tai West Virginia. Täytyy myöntää, että onhan toi aikamoinen lista, eikä oikeestaan kerrokaan tarkemmin siitä sijainnista, mutta rajasipahan kuitenkin jotain vaihtoehtoja pois! Ja allaolevasta kuvasta näkeekin sitten noi osavaltiot tarkemmin : ). 

Tässä on siis rajattu ne osavaltiot, joista johonkin olen vuodeksi menossa! (-:
Ton kirjeen saaminen todellaki made my day, ja sen innoittamana jaksoin jopa lähteä lenkille (believe me, se on suuri saavutus multa)! Just ku olin alottamassa tutkimaan sitä viisumiasiaa, niin huomasin että en nähnyt kunnolla ja aloinkin uumoilla tulevaa päänsärkyä. Nappasin heti 500mg panadolin ja otin päikkärit ajatellen tän helpottavan. No heräsin sit ihan hirveeseen päänsärkyyn ja vietinkin seuraavat kolmisen tuntia ihan kauheen migreenikohtauksen parissa, päänsärky tosin jatku myöhään iltaan asti. Illan salkkarit ja viimeinen jakso täykkäreistä valtaskin sitten mun loppuillan, ja viisumiasiat sitä myötä siirtyvät huomiselle.

Nyt onkin sitten tosiaan edessä pelkkää jännitystä tulevasta isäntäperheestä. Toive-osavaltioita ois tietty esim. NY ja FL, mutta en uskalla ees mitään noin upeeta toivoa, koska niin harvat noihin kuitenkaan pääsee. Googlailtuani havaitsin myös, että bible belt on rajaa aika tarkalleen puolet tosta alueesta ja "pahimpana" osavaltiona on Mississippi, toivoisin siis tottakai etten sinne välttämättä joutuisi. Mutta hei, ikinä ei voi tietää millaista missäkin osavaltiossa on, joten yritän pysyä mahdollisimman avoimena sille, mitä sieltä ikinä sitten tuleekin! Ajattelin myös alkaa nyt ihan kunnolla opettelemaan noita jenkkien osavaltioita, jotta osaisin sitten perhetiedot kuullessani sijoittaa kohteeni paikalleen. Tosta olis myös varmasti apua ihan paikanpäälläkin, jos jonnekkin vaikka matkustettais. 

Nojuu palailen kirjoittelemaan tänne blogiin kun sellanen fiilis tulee, mutta tiestysti viimeistään kun oon perhetiedot kuullut! Keskiviikkona onkin lähtö rentoutumaan mökille, jee ;-)!

Good night, sleep tight!
Katri

PS. Jos teille lukijoille tulee ihan mitä tahansa kysyttävää mieleen, ni kysykää rohkeesti, mä vastailen mielelläni! (-: